Torstai 13.5. Barstow - Los Angeles

Lähdettiin aamulla liikkeelle hotellin pihasta seitsemän jälkeen ja aamiaiselle alle mailin päässä olevaan route -ravintolaan. Kokkelit naamaan ja kohti Victoryvilleä, jossa visiitti R66 -museossa, vielä viimeiset routen matkamuistot mukaan ja viimeiselle etapille kohti Los Angelesia.
Hienosti tultiin letkassa Santa Monica Pier:lle, joka on routen virallinen päätepiste. Siitä vielä loppumetrit Hotellille ja route on virallisesti päättynyt.

Yli 4800 kilometriä tehtiin matkaa ilman tekniikkamurheita, lukuunottamatta yhtä renkaanvaihtoa Santa Fe:ssä. Sadepäiviä 0 kpl ja muutenkin matka meni hienosti. Huomenna vielä aamupäivällä pyörien palautus vuokraamoon. Palataan vielä huomenna asiaan mutta nyt vähän juhlitaan...

Keskiviikko 12.5. Las Vegas - Barstow

Kasinon vilske jäi taakse, kun lähdettiin heti aamutuimaan ajelemaan Vegasista kohti Kuoleman laaksoa ja pohjoisen amerikan matalinta kohtaa Badwateria. Keli oli varsin miellyttävä, eikä ollenkaan niin kuuma, kuten Death Valleyssa saattaa joskus olla, vain +30 asteen verran.

Loppumatka ajeltiin lämpimällä aavikolla auringon porottaessa ja saavuttiin juuri Barstow:hon. Nyt hieman houkkuttaisi pieni huurteinen lämpimän ajopäivän jälkeen. Siirrynkin nyt olus tästä nörttiläppärin ääreltä muiden seuraksi nauttimaan juri sitä itseään :)

Tiistai 11.5. Las Vegas

Siesta ja aamupäivällä vapaat kuviot. Paris, Venetsia, Circus Circus, New York… Vegasissa näkemistä ja tekemistä riittää. Illalla otettiin vielä koko porukalla limusiini alle ja käytiin illallisella Harley Davidson Fafe:ssa ja Fremot Streetillä vähän katsomassa Vegasin iltaelämää. Huomenna takaisin routelle suuntana Barstow.

Maanantai 10.5.Williams - Las Vegas

Olipa ollu yöllä vähän pakkasta, koska aamulla ovat HD:t ihan huurussa, mutta käyntiin lähtivät kaikki vaikka omallakin odotutti, ennen kuin sähköt menivät päälle pienellä viiveellä. Reijolle oli edellisyönä käynyt vähän hullusti, kun yöllä oli tulleet U.F.O. -miehet ja vieneet Reijon mennessään, mutta olivat kuitenkin palauttaneet myöhemmin. Ei kelvannut kuulemma tutkittavaksi. Roswell on nimittäin ihan tässä ajoreittimme lähellä ja täällä voi silloin tällöin sattua noita U.F.O. -kaappauksia. Kaikki olivat kuitenkin aamulla koossa ja aurinko paistoi, kun ajelimme muna-pekoni-kahville lähellä olevaan kuppilaan.

Ensimmäinen stoppi tehtiin tunnin viileänraikkaan ajon jälkeen Seligmanissa ja tarttuipa sieltä mukaan vähän tuliaisiakin. Tankkaus Kingmanissa ja sieltä kohti Vegasia stopaten Hooverin padolla toviksi. Jukka testasi vielä Vegasin virkavallan valppautta ajelemalla hetken pelkällä kallokypärällä ja yritys palkittiinkin suullisella huomautuksella kahden pyörän ja yhden partioauton toimesta. Lienee niin vaarallinen mies, että pienempi määrä ei riitä.

Juuri saavuttiin kirjaimellisesti tänne aavikolle, kun Casinohotellimme on myös Sahara. Säästettiin hiukan majoituksessa ja meillä on oma Beduiiniteltta hotellin takapihalla. Täytyy tänään vähän koittaa pelata isoa pottia, jotta päästäisiin vaikka huomenna oikeen sisälle majottumaan. Viva Las Vegas!

Sunnuntai 9.5. Page - Marble Canyon -Grand Canyon - Williams

Päivän ohjelma alkoi seistemältä aamiaisella, tosin innokkaimat kuskit olivat menneet jo puolen aikaan munakkaalle hotellin itsepalvelu ravintolaan. Tankit täyteen, äitienpäivän onnitteluja puhelimen välityksellä ja alas Pagesta Marble Canyonin pohjalle, jota pitkin Colorado joki virtaa alas Powell-järveen.

Seuraavaksi suuntana Crand Canyon -luonnonpuiston itäinen portti ja edessä avautuivat kanjonin mahtavat maisemat. Ajelimme kanjonin reunaa pysähdellen välillä ihailemaan maisemia ja lopuksi nautittiin pieinmuotoinen lounas Grand Canyon -kylässä. Loppumatka takaisin routelle ja Williamssiin taittui kovan tuulen saattelemana. Olipa matkan varrella Kiviset ja Soraset -puoti, josta tuli lapsuus mieleen, kun omistin kaksi vuotiaana sedän painaman "Jaba Daba Duu! -paidan. Kohta illalliselle läheiseen raflaan. Saa nähä, mitä tällä kertaa...

Lauantai 7.5. Gallup - Page

Tänään kuljettiin läpi karun lännen ja Intiaanien maiden. Aamu starttasi perinteisesti reippaalla aamiaisella pienessä siistiksi kunnostetussa route kuppilassa ja vähän ennen yhdeksää kävi matka kohti Intiaanien reservaatteja. Second Mesassa pysähdyttiin Hopi -Intiaanien kulttuurikeskuksessa, josta itselle tarttui mukaan pieni paikkallisen naisen käsintehty kuppi. Käyttötarkoitusta ei ole vielä mietitty, mutta kiva tukea varsinkin näitä alueita Amerikassa.

Tankkaustauon jälkeen edessä oli pitkiä suoria ja silmänkantamattomiin aukeavia maisemia. Asutusta reitin varrella ei paljon ole, koska asuinolot ovat kieltämättä aika karut tällä alueella. Muutamia Intiaanien hökkeleitä siellä täällä. Lounaspysähdys tehtiin Tubassa, josta viimeinen 140 kilometriä Pageen huimissa maisemissa. Ennen hotellia kävästiin vielä tarkistamassa, että Grand Canyonin pato on ehjä. Kalusto ja miehistö on myös kunnossa ja säät suosi meitä tänäänkin. Ainahan aukella tuulee ja hiekka vähän pöllyää, mutta se nyt ei motoristia haittaa :) Kohta illalliselle ja huomenna mahtavaa kuoppaa katsomaan.

Perjantai 7.5. Santa Fe - Gallup

Kahdeksan aikaan tuoreet kahvit ja öljyt molemmissa moottoreissa matkaan kohti "atomin pääkaupunkia" Los Alamosia missä juotiin aamupäivän kahvit. Paikallinen tiedemuseo, jossa ovat kopiot Hiroshiman ja Nagasakin pommeista ei ollut vielä auki, eikä viitsitty tuntia odottaa sen aukemista. Seuraavaksi lähdettiin vähän kokeilemaan harrikoiden mutkaominaisuuksia pienen vuorenylityksen merkeissä läheisen kansallispuiston läpi. Lunta oli vielä paikka paikoin tien vierellä, mutta tiet olivat ihan kuivat, aurinko porotti ja ilma oli raikkaan viileä

Loppupäivä laskeuduttiin alas läpi Intiaanien ja Meksikolaisten maita. Takaisin routella oltiin Bernadillossa, josta loppumatka Galluppiin taittui muutamin stopein "Inkkari -huoltsikoiden" kohdalla, joista matkaan tarttui taas kaikkea pientä kivaa. Elokuvastarojen aikanaan tunnetuksi tekemään El Racho -hotelliin saavuttiin vähän vaille kuusi ja nyt lähdemme illalliselle läheiseen route henkiseen perheravintolaan. Saa nähdä lähteekö nälkä ;). Mulla on muuten lännensankari William Bendixin huone. En vaan tiedä kuka se oli, mutta varmaan kova pyssysankari ja lassottaja...

Torstai 6.5. Santa Fe

Torstai oli retken ensimmäinen siestapäivä, tosin lähdettiin porukalla kahdentoisa maissa Santa Fe:n Harley Davidsonille ostoksille ja samalla säädettin Heinin ja Reijon kytkinkahvat vähän yöspäin, ettei ranne ole niin kovilla ja Jukan fatboy sai uuden komean takanakin. Nyt kelpaa taas Jukan "keulia". Iltalenkki tehtiin myös lounaan merkeissä kaupungin vanhaan keskustaan.

Keskiviikko 5.5. Amarillo - Santa Fe

Päivä starttasi liikkeelle Big Texanin aamiaisbuffetilla ja lähdettiin yhdeksän jälkeen matkaan ekana stoppina keskellä peltoa perät pystyssä olevat vanhat Cadillacit. Jonkun saama idea, mutta toimii. Autoja saa kukin maalata paikalla olevilla sprey sumuttimilla ja tuli itsekkin pieni mainos tägättyä yhteen autoon. Ylitettiin matkan puoliväli ja Santa Rosan kautta loppumatka Santa Fe:hen sujui maisemia ihaillessa ja cruisaillessa.

Santa Fe:ssä olitiin kello viiden aikaan ja vielä paikalliseen Meksikolaiseen mojitot ja burritot nauttimaan. Loppuilta istuskeltiin vielä uudessa omassa ravintolassamme hotellin sisäpihalla nauttien ravintolamme antimista, eli viereisen Shellin olutvalikoimasta. Huomenna vapaata aikaa amerikan vanhimmassa kaupungissa ala Santa Fe...niin ja hyvää Meksikon itsenäisyyspäivää kaikille. Satuttiin oikeaan aikaan mestoille :)

Tiistai 4.5. Sapulpa - Amarillo

Koneet kävi Super8 -hotellin pihassa seitsemän jälkeen ja aamiais-stoppi tehtiin tunnin ajon jälkeen Davenportissa, josta löytyi muutaman kuukauden auki ollut restauroitu route -henkinen ravintola. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Hienoa, että uusia yrittäjiä löytää tiensä routen varteen ja varsinkin noille pienille kuoleville paikoille, kuten Davenport. Ravintolan vastapäätä on myös oiva kyläkauppa, josta tarttuivat mukaan virvokkeet aurinkoista ajopäivää silmälläpitäen.

Oklahoma City ohitettiin moottoritien kautta ja routelle palattiin El Renossa jälleen. Matka jatkui Elk Cityn ja Sayren kautta "Punaniskojen pääkaupunkiin", eli Erickiin, jossa saimme hetken nauttia Harleyn ( ei Davidson) ja Annabellen Route henkisestä shows:ta, joka on mielestäni yksi matkan ehdottomia helmiä. Vanhan lihakaupan edessä vielä yhteiskuva heidän kanssa ja matkaan. Päivän viimeisenä etappi oli Texas ja Amarilloon saavuttiin auringonlaskun siivittämänä. Kamat huoneisiin ja Big Texaniin nauttimaan 72 unssin pihvejä, tosin kellään ei ollut niin nälkä, joten tyydyimme tavanomaiseen ähkyyn, jonka stetsoneilla varustetut cowboy- ja cowgirl -asuiset tarjoilijat meille tarjosivat. Huomenna kohti uutta meksikoa ja Santa Fe:tä

Maanantai 3.5. Lebanon - Sapulpa

Seitsemältä aamulla pakattiin pyörät aamuauringon paistaessa Munger Mossin pihassa, hyvästeltiin paikan emäntä 73 -vuotias Ramona Lehman, joka on yhdessä miehensä Bobin kanssa pitänyt motellia 39 vuotta. Aamiaset peri amerikkalaiseen tyyliin Faye's Dinerissa ja suunta kohti ensimmäistä etappia Springfieldiä, jonka nimisiä paikkoja tästä maasta löytyy 14 kappaletta.

Vähän tuli haeskeltua reittiä ulos kaupungista, mutta lopulta se löytyi ja oltiin taas routella. Halltownissa Jounin aikeissa oli ajaa vähän matkaa edellä ja pysähtyä kuvaamaan ohi ajavaa letkaa. Jouni ajoi ihan oikein Spenceriin ja me muut allekirjoittanen vetämänä ajettiin toista reittiä, joten Jounilla oli hyvää aikaa kuvata kylän raittia kaikessa rauhassa :) Pienen odottelun jälkeen porukka oli kuitenkin kasassa Avillassa, josta jatkettiin Galenaan hodarilounaalle Cars -leffasta tuttuun 4 Women on The Route ravintolaan.

Loppuväivästä testattin harrikoiden maasto-ominaisuuksia "keskellä ei niin mitään" pienellä sorapätkällä Miamin jälkeen. Saa nähdä, kauanko tämä routen osuus on vielä ajettavissa. Tältä porukalta se taittui hyvin, mutta ilmeet olivat hyvät kun katselin peilistä takana tulevia. Itsellä oli kanssa viime vuonna ihmettelemistä, että voiko tämä pätkä tosiaan olla routea, vai mentiinkö nyt ihan metsään.

Viimeinen etappi oli Vinitasta Catoosaan, jonka jälkeen vielä viimeiset 30 kilometriä Sapulpaan ja illalliselle hotellin viereiseen ravintolaan. Täällä meidät jo tunnetaan sen verran hyvin, että suomikin taittuu tarjoilijalta, tosin "uuniperuna" tuotti vielä jonkin verran vaikeuksia lausua. HD:t pelittää edelleen hyvin, vaikkakin Jukan Fat Boy:sta on takanakki melko kulunut. Tarkkailemme tilannetta ja raportoimme renkaan kulumisesta säännöllisesti. Lämmin pilvetön oli koko ajopäivä ja monen pärstä alkaa muistuttaa jo punanaamiota. Täytyy käydä varmaan sulka jostain hankkimassa, niin mennään täydestä. Huomenna suuntana Texas. Kello on 22.36 ja Sapulpassa kaikki hyvin.

Sunnuntai 2.5 Springfield - Lebanon

Toisen ajopäivän aamu valkeni pilvisenä ja näytti siltä, että tänään saamme nauttia raikkaasta vesisateesta vielä jossain vaihessa päivää. Päivän ensimmäinen etappi oli 200 metrin ajo tien toisella puolella olevaan aamiaispaikkaan. Kahveet ja munakkaat naamariin, vaahterasiirapit kengille ja ajopäivä numero kaksi oli edessä. Alku ajeltiin moottoritie viisvitosta, koska varsinainen R66 on Spingfieldin jäkeen täynnä niin sanottuja Dead endejä, eli suomeksi umpikujia. Loppupätkä St. Louisiin taittui routea pitkin Saarisen kaarta ihmettelemään.

St Louisin jälkeen jatkettiin matkaa kohti Lebanonia. Matkalla pysähdyttiin Route66 -museossa Allentonissa, josta matkaan tarttui lisää R66 -henkistä hyödykettä. Pari kappaletta dead endejä tuli myös käytyä katsomassa. Jälkimmäisellä saatiin myös ensimmäinen 180 asteen kerholainen, kun Kari kokeili vastustaa Newtonin lakia 400 kilon edestä. Itse kokeilin samaa viime vuonna Santa Fe:ssä, eikä se vaan onnistu vaikka kuinka laittaa vastaan. Sekä miehistö, että alus selvisivät kokeilusta vahingoittumattomana.

Loppupäivä ajeltiin auringon paistaessa Lebanoniin ja majatalon isännän kyyditsemänä illalliselle läheiseen ravintolaan. Huomenna matka jatkuu kohti sitä villimpää länttä. Ratsut on pelannu moitteetta ja sitä vettäkään ei sitten valitettavasti saatu.

Lauantai 1.5 Chicago - Springfield

Vapun kunniaksi marssittiin aamiaiselle hotellin lähellä olevaan ravintolaan, jonka jälkeen nelipyöräinen alle ja kohti vuokraamoa. Pyörien luovutus sujui ripeästi ja lähtöliput heilahtivat vuokraamon pihassa kahdentoista pintaan. Alkumatka sujui verkkaisesti pois ruuhkaisesta Chicagosta ja pian päästiin jo routen makuun, kun liikenne hiljeni kaupungin jäädessä taakse.

Ensimmäinen pieni routemuseo stoppi tehtiin Odellissa, jossa oli vanha huoltamo museoitu routen tyyliin. Siitä jatkettiin Pontiaciin hodarivälipalle paikalliseen pieneen ravintolaan, jossa olimme lähes ainoat asiakkaat :) Täällä on nyt itseasiassa menossa routelle pyhitetty jonkin sortin festivaali, kun monessa paikassa oli kerääntynyt juhlioita routen varrelle. Sehän on tietysti mukava extra matkalle.

Springfieldiin saavuttiin pikkasen vaille kahdeksan illalla, joten painuttiin heti syömään lähimpään ravintolaan. Sää oli tänään varsin suosiollinen, päälle 20 plussa asteen ja pilvinen, mutta vettä ei kuitenkaan tullut niskaan, vaikka välillä siltä näyttikin. Aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta silloin tällöin. Loistava avauspäivä ilman mitään ongelmia, vaikka vähän pitkäksi venähtikin. Huomenna sitten St. Louis blues. Kevätpelto kuittaa...