Toisen ajopäivän aamu valkeni pilvisenä ja näytti siltä, että tänään saamme nauttia raikkaasta vesisateesta vielä jossain vaihessa päivää. Päivän ensimmäinen etappi oli 200 metrin ajo tien toisella puolella olevaan aamiaispaikkaan. Kahveet ja munakkaat naamariin, vaahterasiirapit kengille ja ajopäivä numero kaksi oli edessä. Alku ajeltiin moottoritie viisvitosta, koska varsinainen R66 on Spingfieldin jäkeen täynnä niin sanottuja Dead endejä, eli suomeksi umpikujia. Loppupätkä St. Louisiin taittui routea pitkin Saarisen kaarta ihmettelemään.
St Louisin jälkeen jatkettiin matkaa kohti Lebanonia. Matkalla pysähdyttiin Route66 -museossa Allentonissa, josta matkaan tarttui lisää R66 -henkistä hyödykettä. Pari kappaletta dead endejä tuli myös käytyä katsomassa. Jälkimmäisellä saatiin myös ensimmäinen 180 asteen kerholainen, kun Kari kokeili vastustaa Newtonin lakia 400 kilon edestä. Itse kokeilin samaa viime vuonna Santa Fe:ssä, eikä se vaan onnistu vaikka kuinka laittaa vastaan. Sekä miehistö, että alus selvisivät kokeilusta vahingoittumattomana.
Loppupäivä ajeltiin auringon paistaessa Lebanoniin ja majatalon isännän kyyditsemänä illalliselle läheiseen ravintolaan. Huomenna matka jatkuu kohti sitä villimpää länttä. Ratsut on pelannu moitteetta ja sitä vettäkään ei sitten valitettavasti saatu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti